musiikki

Rakastan musiikkia.

Yksi harvoista lauseista joka käy toteen tilanteessa kuin tilanteessa, tai ainakaan tähän mennessä se ei ole pettänyt minua, eli tuskin tulee koskaan pettämäänkään. Minulta on kysytty monesti, että miksi kuuntelen melkein koko ajan musiikkia. Kertaakaan kysyjä ei ole saanut kunnollista vastausta. Oikeastaan kysymys herättää minussa vain lisää kysymyksiä: miksi en kuuntelisi? Eivätkö ihmiset tee sitä, mikä on heille tärkeää? Minä ainakin.

Olen aina ollut jollain tavalla musikaalinen, vaikken laulaa osaakkaan. Omaan hyvän rytmitajun ja opin soittamaan soittimia nopeasti. Vaikka pidän soittamisesta, niin pääasiallinen mielenkiintoni on musiikin kuuntelussa. Yksi päiväni kohokohdista on illalla, ennen nukkumaanmenoa, kun valitsen sen hetkiseen mielentilaani sopivan kappaleen, laitan sen soimaan ja saan kuunnella sen täydellisessä eristyksessä muusta maailmasta. Sinä pienenä hetkenä saan elää kappaleen mukana, tehdä retken kauniissa mielikuvitusmaailmassani jossa on tilaa vain yhdelle, minulle.

Nautin musiikista tottakai myös muiden seurassa. Minusta on hauskaa kuunnella erilaisia biisejä ystävieni kanssa, hoilata mukana ja siinä samassa usein myös ottaa hieman vapaata tästä tylsästä, tällä hetkellä harmaan sijasta valkoisesta arjesta.

Mutta jos totta puhutaan, saan musiikista irti ja nautin siitä eniten yksin. Ainakin tällä hetkellä.