me yöihmiset

Yksi elämän faktoista on väsitämättäkin se, että jotkut ihmiset vain ovat syntyneet yöeläjiksi. Aamulla nukuttaa, päivä menee koomassa, iltapäivällä heräillään henkisesti ja mitä myöhemmäksi mennään, sitä pirteämmäksi tullaan. Sama ruljanssi vedetään tietenkin läpi sitten seuraavana päivänä.

Olen yrittänyt kokeilla tuota ns. normaalia unirytmiä, mutta taidan olla jo tuhoon tuomittu. Mutta mikäs sen mukavampaa olisikaan kuin kukkua yömyöhään jammaillen samalla itsekseen hyvän musiikin tahtiin? No, aika monikin asia, mutta kyllä tämäkin hauskojen asioiden topten- listalle kipuaa.

Aamut ovatkin sitten yhtä helvettiä, ensiksin silmien aukaiseminen on melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa, puhumattakaan ylösnousemisesta. Ja jos jotenkin ihmeen kautta saa vetkuteltua itselleen vaatteet päälle, ensimmäinen objekti mihin sen oman persauksensa voi istuttaa, ja taas sitä meinataan mennä unten maille. Mutta yökukkujat pitää hereillä ajatus tulevasta yöstä, jonka he voivat taas viettää netin ihmeellisessä maailmassa psykedeelisesti seikkaillen.

Tässä postauksessa oli pointti, mutta unohdin sen kun aloin tätä kirjoittamaan.