Morjes vaan!
Oon ollut "lyhyehköllä" kirjoitustauolla, kuten ehkä olette huomanneet. Okei, ja paskat millään tauolla olin, kiinnostus blogin pitämistä kohtaan vain lopahti täydellisesti, eikä aikaakaan ollut pahemmin ylimääräistä. Seli seli.
Mutta asiaan. Syksyn tullessa ja koulujen alkaessa arkeen tulee usein mukaan tuttu vieras, nimittäin väsymys. Aamulla lämpimän peiton alle tuntuu houkuttelevalta, kun ulkona tuulee vaakasuoraan ja vettä tulee kuin esterin perseestä. Kuin ihmeen kaupalla useimmat ihmiset saavat kuitenkin itsensä sängystä ylös ja töihin tai kouluun. Aamu menee kuin horroksessa, aamupäivällä on ehkä jo hieman pirteämpi olo ja iltapäivällä odottaa jo kotiinpääsyä.
Mutta mitä tapahtuu kun päivän päätteeksi saapuu kotiin? Itse ainakin nuokun hetken pöydän ääressä ja sen jälkeen sammun pariksi tunniksi kuin saunalyhty, vaikka koulujuttuja olisi tehtävänä ja esseitä kirjoitettavana. Sänky vain tuntuu ylivoimaisen houkuttelevalta, ja tunnetta vahvistaa ulos vilkaiseminen, vaikka näky ei olekaan muuttunut sitten aamun. Parin tunnin päiväunien jälkeen onkin hieman pirteämpi olo, mutta silti väsymys kiskoo koko ajan itsepintaisesti takaisin unten maille. Nukkumaanmeno kumminkin venyy sinne puolenyön paikkeille, sillä kouluhommat on saatava pois alta.
En tiedä kuulostiko tuo teistä tutulta, mutta voisin veikata, että aika monella koululaisella on ongelmia nukahtamisen, heräämisen ja yöunien pituuksien kanssa. Viikonloppuna tuleekin usein valvottua, ja taas se unirytmi menee perse edellä puuhun.
ps. Toki kaikki syyspäivät eivät ole kaatosadetta ja puita kaatavia tuulia, vaan joukkoon mahtuu tietysti upeita kauniita aamuja ja päiviä. Mielestäni syksy onkin kaunein vuodenaika..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
“If you don't have time to read, you don't have the time (or the tools) to write. Simple as that.”
― Stephen King