kauneus

Kauneutta on monenlaista. On hankala yleisesti kuvailla mikä on kaunista. Perustelen edellisen lauseeni sanonnalla: kauneus on katsojan silmissä. Jonkun mielestä vaaleat hiukset ovat kauniit, toinen taas liputtaa tummien hiuksien puolesta. En nyt osaa sanoa yhtään yleiskaunista asiaa, josta kaikki olisivat samaa mieltä.

Entä sitten se kuuluisa sisäinen kauneus? Jotkut sanovat, että se on vain rumien ihmisten keksimä pelastus, jotta he voisivat kutsua itseään kauniiksi, edes jostakin. Itsekin myönnän silloin tällöin toteavani tuon ajatuksen sisäisestä kauneudesta. Mutta samalla en voi olla miettimättä hiljaa itsekseni, että voinko allekirjoittaa lauseen kokonaan. En pidä itseäni mitenkään erityisen rumana, mutta silti mielestäni jokaisen ihmisen sisällä on jotain kaunista. En ala sen suuremmin tarkentamaan, mutta eiköhän jokainen tajunnut että mistään sisäelimistä ei ollut kyse.

Mutta mikä sitten on rumaa? Mikä tai kuka määrittää näin yleisellä tasolla, että kuka on ruma ja kuka kaunis? Jos on kauneusihanteita uskominen, niin silloinhan yli 90% ihmisistä on rumia? Itse ainakin olen todennut ihanteet totaaliseksi paskaksi ja heivannut ne helvettiin jo ajat sitten. Haittaakse?

Kun alan miettimään, mikä on minusta kaunista, saan päähäni monia asioita, mutta niitä on hankala pukea sanoiksi. On hankala kuvailla, että mitä kaunista mielestäni on esimerkiksi kesäöissä, hiljaisessa lumisateessa tai muissa ihmisessä. Etenkin ihmisten kuvailu on ollut minulle aina hankalaa. Mutta tarvitseeko sitä aina kailottaa ajatuksiaan maailmalle? Riittää kun itse tiedän.